Oon tänne blogiin kai joskus aikaisemmin maininnut, että ylipainoni aiheutti varsinkin ala-asteella mulle kovia itsetunto-ongelmia. Viimeisten vuosien aikana on kuin kaksi ottelijaa olis pääni sisällä käynyt kamppailua, jonka eriä nämä kaksi ottelijaa ovat vuorotellen voittaneet ja hävinneet. Välillä oon ollut aivan maassa painoni takia, mutta sitten taas toisena päivänä oon ollut sinut sen kanssa ja rakastanut vartaloani juuri sellaisena kuin se on. Näiden kahden välillä tasapainottelu on raivostuttanut itseänikin. 

Koko ajan oon kuitenkin tiennyt, että mun pitäisi oppia arvostamaan myös niitä vartaloni huonoja puolia - kuten niitä ällöjä raskausarpien tapaisia venyämiä, joita kropassani vihaan tai kaulan alla pilkottavaa kaksoisleukaa. Mutta vaikka sitä niin kovasti toitotetaan, se ei ole ollenkaan niin helppoa, kun saattaisi uskoa. Kun kävelee kadulla täydelliseltä näyttävien ihmisten joukossa, tuntuu naurettavalta edes yrittää muistella niitä itsensä hyväksymiseen annettuja vinkkejä. Esimerkiksi kaupungilla käveleminen on mulle yhtä tuskaa - koko ajan vertaan itseäni vastaantulijoihin ja pyrin miettimään kaikkia mahdollisia keinoja, joilla pystyisin näyttämään samalta. Kaikkien niiden keinojen miettimisen jälkeen, en kuitenkaan ikinä ryhdy tuumasta toimeen tehdäkseni asialle jotain. 

Muistan, kun valitin äidilleni tästä asiasta. Hän katsoi mua hetken ja sanoi; "Josset ole tyytyväinen painoosi, mikset laihduta sitä pois?" Silloin tuo kommentti tuntui ilkeältä, ja taisinpa jopa loukkaantua siitä. Mutta itseasiassa se on valtavan hyvä kysymys. Josset itse ole tyytyväinen johonkin asiaan, jonka voisit hyvin muuttaa, miksi et muuta sitä? Ylipainonikin kanssa oon löytänyt avaimen lukkoon jo vuosia sitten, mutta en koskaan ole saanut aikaiseksi avata tuota lukkoa. 

Kyse ei ole siitä, että haluan laihtua muiden takia - kyse on siitä, että haluan laihtua itseni takia. En halua näyttää hyvältä, että voisin keikistella pienissä vaatteissa instagramkuvissa tai ollakseni muiden ihmisten silmissä viehättävä, vaan koska haluan tuntea itseni hyväksi. Ylipainossa ei ole mitään pahaa, mutta jos se on ongelma, joka masentaa ihmistä itseään, se on pahasta. 

Siispä, koska musta itsestäni tuntuu siltä, otan vastaan haasteen itseltäni. Haasteen muuttaa itsessäni sitä asiaa, jonka vuoksi oon välillä uinut turhankin syvissä vesissä. Asia, jonka vuoksi en oo voinut olla täysin sinut itseni kanssa ja jolle oon antanut aivan liian paljon tilaa ajatuksissani. Ylipaino. 

Aluksi ajatus siitä, että kirjoittaisin tänne, internettiin, jotain niin henkilökohtaista, kuin ylipainoni määrän kilogrammoissa, olis tuntunut vielä vuosi sitten aivan mahdottomalta. Silloin varjelin tätä painoni salaisuutta kaikilta läheisimmiltä ystäviltänikin, vaikka tiesin että siitä vaikeneminen ei vienyt sitä pois. Ei sillä, että kaikkien nyt väkisin pitäisi kuuluttaa ystävilleen painonsa, ei. Mutta asian karttaminen ja sen tuomasta pahasta olosta vaikeneminen ei ole hyvä juttu. 

Kävin illalla suihkun jälkeen puntarilla (en tiedä mihin aikaan oikeasti paino kannattaisi punnita), ja se näytti seuraavan luvun: 71,7 kg. Se on aika iso luku mun pituiselle (157cm) tytölle. Tiedän ettei kroppani rakenteella mihinkään keijukaisten lukemiin olis mahdollista ilman ylipainoakaan päästä, mutta reippaasti voin sanoa, että reilusti 10 kg tuosta on huonojen elintapojen aiheuttamaa lisämassaa. 

Haastan siis itseni pudottamaan tuon luvun 60 kg ensi kesäksi. En halua ottaa siitä turhia paineita, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että paineen alla minulta ei onnistu mikään (tai onnistuu, mutta tulos ei ole minua miellyttävää). Mitään muutaman kuukauden diettiä en ole siis tässä aloittamassa, vaan aion muuttaa elintapani pysyvästi terveellisemmäksi. En vain ylipainoni, vaan myös yleisen hyvinvointini vuoksi. Kroppani on lahja enkä halua turmella sitä jonkun niin vähäpätöisen syyn vuoksi. 

Jotta saisin tähän haasteeseeni vähän haasteen henkeä, päätin, että joka kuukausi teen tänne blogiin tilannekatsauksen, missä mennään tämän projektin ohella ja niin edespäin. On kiva kaikin puolin kirjoittaa itselleen ylös, mitä seuraavat kuukaudet tulevat pitämään sisällään. :) 

xoxo Nemppa