Nimensä mukainen tarve. Kovin moni ei tähänkään blogiin eksy, mutta olisihan se nyt kiva kirjoittaa niitä mietteitä johonkin muuallekin kuin päiväkirjaan, jonne kirjoitan vaan silloin, kun oikeesti kaikki menee päin helvettiä.. Toisaalta, eihän tässä vajaaseen neljään kuukauteen ole paljoa mahtunut, vaikka kuinka haluaisinkin niin itselleni uskotella. 

Joka maanantai käynnistyy mun joka viikkonen '-10 kiloo'-kampanja, mutta viimestään perjantaina huomaan lipsuvani siitäkin päätöksestä. Maailmaa olen nyt kolme ja puoli vuotta tallannut lihattoman ruokavalion kanssa, joten ehkä pitäis vaihteeksi kokeilla taas sitä keinoa, millä sen lihan kytkin pois eli päättäväisyydellä. Mutta kun olen vaan niin kamalan laiska ihminen (kuten tästä blogin päätähuimaavasta päivitystahdista voi jo jotain päätellä), enkä saa aikaiseksi mitään merkittävää, vaikka tietäisinkin sen olevan sen vaivan arvoista sitten muutaman kuukauden kuluttua. 

Tästä päästäänkin siihen kaikkeen stressiin mitä rippikoulun käyminen merkitsee mulle. En millään jaksaisi herätä sunnuntaina aikasin ja raahata itseäni kirkkoon, vaikka tiedänkin sen olevan välttämätöntä. Huoh, miten saan kroppani heräämään talvihorroksesta ja ryhtymään tekemään sen mitä pitää!!

Ja loppuun vielä ihanat uudet conssini, jotka äiti yllätysosti mulle muutama viikko sitten ♥ En malttanut olla käyttämättä ennen kuvauksia :3 

xoxo nettisss