Oon kahdeksasosaa kivijärveläinen. Ja vaikka kuinka moni muu osa musta löytyy joltain toiselta paikkakunnalta, muunmuassa Petäjäveeltä, mutta Kivijärvellä on aina ollut se joku juttu. Ehkä se on se tunne, kun sinne menee. Kaikki on siellä aina niin paljon kauniimpaa, ja siinä unohtaa väkisinkin kaupungin hulinaan jääneen stressin ja kiireen, kun pysähtyy katsomaan sitä ihanaa järveä mökkirannasta. Pienenä viihdyin siellä kaikki kesät. Nyt vanhetessa on hyvä, jos pääsen kesällä edes kerran pikavisiitille sinne.

Ja se harmittaa mua. Aina lupaan itelleni soittavani mummolle, että olisin tulossa viikonlopuksi, mutta aina se vaan jää. Aina on kavereille menoa, koulutehtäviä tai muuta tosi "kiireellistä" menossa. Kaikista karmivinta on se, että joka kesä mä oon vanhempi ja joka kesä tulee esteitä, miksen haluis tai vois lähtee.

Elokuussa sitten porukat päätti, että lähdetään koko porukka. Musta se oli loistava ajatus ja on sitä vieläkin näin jälkikäteenkin. Äiti vei mut ja siskon ajelaan ja ottamaan kuvia Kivijärven keskustaan. Oli mahtavaa huomata, ettei se Kivijärvi ihan tyhjä kaikesta ole - oli siellä paljon autoja liikenteessä ja pikkulapsia pyörineen sekä tietty se joka kunnan vakkari nuorisoporukka. Äiti kerto myös meille juttuja kaikesta, mitä se oli mun ikäsenä tehnyt Kivijärvellä. Se oli hauskaa. Ja rentouttavaa. Lopuksi käytiin vielä Kivijärven satamassa, mikä kieltämättä oli yks kauniimmista paikoista, missä oon käynyt.

xoxo nettisss