Mulle on tapahtunut tän kuukauden aikana enemmän, kuin osasin edes kuvitella. Tapahtunut ei ole ollut mitään maailmaa mullistavaa, mutta ne on tuonut edes jonkin verran sisältöä mun elämään - hyvässä ja pahassa. Joulun odotusta ja jännitystä on ilmassa vaikka millä mitalla!

Mua pyydettiin siis viime kuussa kummiksi ja nyt kun laskettu aika lähenee, jännityskin vaan tiivistyy. Vauvan syntymään on enään muutama hassu viikko, sanotaanko että viimeistään jouluna tuo palleroinen on täällä, vaikka yliajalle venyisi. Koko ajan oon kyttäämässä puhelinta, että josko tänään tulisi se puhelu, jossa kerrottaissiin kummilapsen äidin käynnistyneestä synnytyksestä. 

Viimesen kuukauden aikana oon joutunut miettimään tosi paljon, että millanen kummi haluun olla. En varmaan ikinä oo miettinyt mitään näin suurta aihetta laajasti tämän mittasen aikajakson ajan. Kummikirjeen oon kirjoittanut (eli siis kirjeen, jonka aion antaa tälle lapselle sit kun tämä pääsee ripille tai jossei käy rippikoulua, niin silloin kun hän täyttää 15 vuotta) ja miettinyt joululahjat sun muut jo valmiiks. En halua (enkä varmaan voisikaan, koska nuorena rahatilanne on mitä on) olla mikään materialistikummitäti, koska mulla on kavereitten kautta huonoja kokemuksia tälläsistä rahalla hukuttavista, mutta muuten etäisiksi jääneistä kumnmitädeistä. 

Oon myös miettinyt sitä, että miten mun täytyis suhtautua uskontoon kummitätinä. Pitäiskö mun kertoo omia kokemuksia ja kannustaa vaikkapa rippikouluun lähtöä, viedä kirkkoon silloin tällöin vai vain vaieta koko asiasta? Perhe, jonka lapsen kummitädiks pääsen, ei tietääkseni harjoita uskoa mitenkään kovin suurimuotoisesti, mutta kunnioittavat silti kirkkoa ja ajattelevat et kristinuskolla on hyviä periaatteita yms. No, se kaikki selviää sitten aikanaan, ihan vaan miten perheen kanssa sovitaan ja miltä itsestä tuntuu. :) 

Mua on tässä viime aikoina pelottanut vaan se, et mitä jos en yrityksestä huolimatta saa mitään kontaktii tähän lapseen. Jos hän on ihan erilainen kun minä eikä meillä vaan synkkaa. Oon lohduttanut itteeni ajatuksella, et hänestä kasvaa sellainen ihminen kun kasvaa - hän on silti mulle tavattoman rakas. (Alan huolestuu, puhun tästä kummilapsesta ihan kuin olis oma lapsi kyseessä hah. :D)

 

Noh, sitten niihin surullisempiin asioihin. Multa kuoli opettaja viime viikonloppuna. Hän ei mulle sen enempää opettanut kuin muutaman sijaistunnin verran, mut niiden sijaistuntien aikana opin tykkäämään hänestä kovasti. Siks meinas moneen kertaan itku tulla, vaikka kyllähän se pisti hymyilyttämäänkin, kun kuunneltii tän opettajan yks lempparibiisi youtubesta. 

One Direction tulee Suomeen! Heh, varmaan kaikki sen jo tietääkin. Mää meen sinne mun lapsuudenystävän kanssa viettämään laatuaikaa yhessä 1D:n parissa 28.6. :3 Porukat oli aluks sitä mieltä, et oltais tarttettu joku esiliinaks, mut njääh, kyllä se luotto meihin raittiisiin kettutyttöihin oli sen verta suuri et päästää lähtee ihan kaksin. Oon älyttömän innoissani!! Louissssss <3 c:

Kello on jo älyttömän paljon ja vaikka mulla onkin kympin aamu huomenna, taidan painua paremmille metsästysmaille :D

xoxo nettisss