Nyt on lukiota takana huimat kahdeksan päivää. Arki on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti - töitä on saanut jo jonkin verran tehdä, että pysyy opetuksen tahdissa. Näiden muutaman päivän aikana oon saanut kuitenkin huomata, että lukio on 100% parempi paikka mulle kun mitä yläaste oli. Tunnen voivani olla vapaammin se, mitä todellisuudessa oon. 

Hain myös pitkän harkinnan jälkeen opiskelemaan kolmoistutkintoa. Neljän vuoden päästä tähän aikaan olen siis a) kirjoittanut ylioppilaaksi ja b) valmistunut lähihoitajaksi. Kiinnostus opiskella lukion jälkeen kätilöksi tai muuhun palveluammattiin on suuri, joten opon kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että lukion sivussa käydystä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta olisi tulevaisuuteni kannalta vain hyöytyä.

Jos mut hyväksytään opiskelemaan kyseistä alaa, lupaan tehdä jonkin sorttisen postauksen siitäkin. Itseäni ärsytti, kun aihetta googlatessani tuli hyvin vähän kattavia ja kunnollisia postauksia, joista olisi voinut lukea vähän siitä, mitä kolmoistutkinto noin niin kuin arkielämässä oikein tarkoittaa. Pommitinkin sitten opoani aivan tyhmillä kysymyksillä, koska niihin en internetin ihmeellisestä maailmasta ollut löytänyt vastausta. Onneksi mulla on ihan paras opo, joka mielellään ja ystävällisesti vastasi kaikkiin kysymyksiini! :)

Tässä kuussa ei tule laihdutuspostausta. Oon itsesiassa vähän niin kuin hautaamassa kyseistä ideaa, koska tuntuu että lukion siivellä ei löydy aikaa panostaa mihinkään internet-elämään. Tämä blogikin ollut tässä kuussa vähän heitteillä, vaikka paljon olikin postausideoita, joista olisin halunnut kirjoittaa tässäkin kuussa. 

Mutta toivottavasti palataan taas pian.

xoxo Nemppa

Loma loppuu siis huomenaamulla. Aamulla ei kuitenkaan matka käy kohti tuttua yläastetta, vaan päämääränä on tällä kertaa lukio. Lukioon meneminen ahdistaa aika paljon, koska kyseiseen kouluun ei ketään hyviä ystäviäni tule. Pelkään jääväni yksin, vaikka oonkin yrittänyt vakuutella itselleni, ettei se haittaa, koska lukioon mennään vain opiskelemaan ja että mulla on liuta hyviä kavereita lukion ulkopuolella, jotka välittää musta oikeesti. Silti yksinjäämisen pelko on suuri, vaikkei mua koskaan varsinaisesti missään ole yksin jätettykään. 

Muistan joskus 2013, kun olin menossa kahdeksannelle luokalle ja päivittelin tänne "kesän viimeistä postausta", mutta tosiasiahan on se, että kesä jatkuu vielä pitkälle, vaikka koulu nyt jo alkaakin. Joten tästä ei tule kesän viimeistä postausta, vaikka toisaalta kesän vapaus ja rentous häviääkin koulun alkamisen myötä. 

Muutaman kuvan laitan tähän niistä päivistä, jotka lomallani vietin. Sanotaanko, ettei kaikki mennyt ihan, kuten suunnittelin (oikeastaan kaikki "hauska" jäi lomaltani pois, mutta ainakin sain rentoutua kotona yksin), mutta ihan kiva loma oli silti. 

'

(Kuvien laatu ei ihan vastaa sitä, mitä itse toivoisin, mutta minkäs ihminen kännykkäkameransa laadulle mitään mahtaa. Taino, voisihan sitä aina ostaa uuden kännykän, mutta njääh, pärjään hyvin näinkin.)

Mutta nyt on kello kääntynyt jo keskiyön huonommalle puolelle - eli tänään siis alkaa opiskelijan ihanaakin kamalampi arki, josta en vielä (onneksi) ole kovin tietoinen. 

xoxo Nemppa

Elokuussa tulee tapahtumaan paljon kaikenlaista - taino kaikenlaista ja kaikenlaista, näin yksinkertaistettuna koulu alkaa. Jaksoin märehtiä koulun alkua koko alkukesän, mutta nyt kun se on ihan tässä korvilla, tuntuu edes sen ajatteleminen tyhmältä ajanhukalta. Nyt tekee mieli vain ripustaa ne aivot vielä oikein kunnolla sinne narikkaan ja levätä niin, että jaksaa sitten taas odottaa kokonaisen vuoden uutta kesää. 

Ajatukset kieltämättä harhailee jo talvessa ja vähän totta kai (ympärivuotisesti) joulussa. Oon aina sen verran tyytymätön nykyiseen olotilaan, että kesällä haaveilen talvesta ja talvella kesästä - kuin pienet lapset konsanaan. Lumi tuntuu niin paljon hauskemmalta ja kauniimmalta kesähelteissä (joita ei tänä vuonna ole saatu nauttia juuri lainkaan...) kun taas talvella ulkona rämpiessä ne kauniit kesäillat kutsuivat ja paljon. 

Tänä kesänä en oikeastaan tehnyt juuri mitään. Okei, olin kahden viikon verran töissä ja viikon verran riparilla, mutta siinäpä se - muuten olen maannut vain kotona. Joka kesän alussa on aina hirveät suunnitelmat kaikesta, mutta aina ne suunnitelmat jäävät sinne mietintäasteelle. Oon jo kyllästynyt tähän ainaiseen joka asian kesken jättämiseen, ettei se oikeastaan enää hirveämmin innosta mitään projekteja itseni kanssa aloittamaan. Sen verran huonoksi lupauksien pitäjäksi oon itseni todennut. Koulujen aikana lupasin ottaa itseniäni niskasta kiinni ja opiskella kunnolla - ikinä en ottanut. Koirien kanssa olen luvannut viettää enemmän aikaani - siltikin vietän aivan luvattoman vähän noiden karvaturrejan kanssa aikaani. Silloin tällöin iskee kunnon laihdutusvimma - mutta kiloakaan en ikinä ole laihdunut (päinvastoin). (Nytkin muuten sujuu aika paskasesti, herkkuja on tullut syötyä ihan liikaa ihan vääristä syistä...) 

Ehkä lukio vähän herättelis tästä laiskuuden tyyssijasta, jonne oon itselleni pesän tehnyt. Laiskuus muissa ja erityisesti itsessäni raivostuttaa aivan kamalasti, mutta siltikin jatkan laiskaa linjaani vain menemään. Mitään kovia odotuksia en jaksa itselleni asettaa, koska tiedän, että vaikka kuinka lupaan todennäköisyys lopettaa laiskottelu on hyvin pieni. Mutta kai sitä saa ihminen haaveilla, heh. 

Voikun tämä alkava ihanan kamala elokuu saisi mutkin tekemään edes jotain. 

xoxo Nemppa 

Enää on lomaa jäljellä muutaman hassun päivän verran. 12 päivää, jos ihan tarkkoja ollaan. Jotenkin olis niin paljon helpompaa vaan mennä siihen tuttuun ja turvalliseen peruskouluun, mutta ei - nyt on mentävä kohti jotain ihan kamalan uutta ja vaarallista. Tämä uusi "esteeni" kulkee myös nimellä lukio. 

Lukioon meneminen oli väistämättä ainoa vaihtoehto, minne halusin lähteä jatkamaan opinpolkuani. Muutamaan kerran ajatus amiksen parista linjasta kutkutteli tuolla takaraivossa, mutta en oikeastaan tosissani niitä ikinä edes harkinnut. Ihan pienestä pitäen (jo silloin niihin aikoihin, kun en lukiosta oikein mitään tiennyt) oon tiennyt meneväni lukioon. Ja antaahan tuo kolmivuotinen aikaa miettiä, että mitä sitä sitten oikeasti haluaa tulevaisuudeltaan (tällä hetkellä kaikki ajatukset tulevaisuudesta vain kauhistuttaa). 

Muutenkin tuntuu et nykyaikana tulevaisuudelle annetaan ihan turhan paljon paineita. Puhutaan, että pitäis saada matkustella ja nähdä maailmaa, elää nuoruutta. Jos joku sanoo haluavansa naimisiin nuorena ja perustaa perheen, katsotaan vähän kieroon ja todetaan, että lapset pilaa vain vanhempiensa elämän. Itelläni ei ole vielä oikeen minkäänlaista suuntaa elämälle, mutta tuntuu, että joka tuutista ihmiset yrittävät neuvoa, että minne suuntaan sitä pitäisi jatkaa. 

Tulevaisuudessa se suunta varmaan sitten alkaa selviämään, mutta nyt tuntuu, et ahdistaa edes pelkkä ajatus lukion jälkeisestä elämästä. Ahdistaa lukioonkin meno, koska pitää alkaa ottamaan niin paljon vastuuta itselleen. Kuulostaa lapselliselta, tiedän. Jotenkin tuntuu, että tämä kesä, jota nyt eletään, sais jatkua ikuisuuksiin. 

xoxo Nemppa 

Eli siis päätin nimetä tämänkin joka kuukautisen postaussarjan näinkin tylsällä nimellä kun kilopäivyri. Kuukauden välein ilmestyy siis tilannepäivitys, että missä mennään tämän laihdutusrupeaman kanssa. :) Tavoitteena olis saada siis ensi kesäksi ainakin 10 kg pois. 

Paino tällähetkellä: 71,7 kg

Alkuun haluisin lisätä pari kuvaa itsestäni, miltä näytän tällä hetkellä: 

Kyllä, näyttää harmittavan paljon raskaana olleen kropalta, mutta tästähän on hyvä lähteä kroppaa kehittämään. 

Tulevien kuukausien aikana eniten ongelmia tulee varmasti vaikeuksia unen ja liikkumisen kanssa - unen kanssa erityisesti.

Pidän liikkumisesta ja sen tuomasta hyvästä olosta (vaikkei sitä hirveästi kropan kunnosta voi päätellä), mutta kynnys pukea ne lenkkarit jalkaa ja lähteä juoksemaan on aina kovin suuri, vaikka päästessäni ravaamaan lähimetiköihin, pidän siitä älyttömästi. Ala-asteella sain pidettyä itseni suhteellisen hyvässä kunnossa osallistuessani sisarusteni ja naapureideni järjestämiin ulkoleikkeihin, mutta niitäkään ei olla yhdessä enää vuosiin pelattu. Jonkinlaista urheilulajia oon suunnitellut aloittavani syksyllä (tällä hetkellä eniten kiinnostaisi judo), mutta se tuntuu olevan enemmän raha kuin halu kysymys. 

Unen kanssa tärkeintä olisi pitää unirytmi hyvänä, mutta se tuntuu olevan mulle jotenkin erityisen haasteellista. Pikku hiljaa tuo rytmi kääntyy aina väärin päin, tuntuu yksinkertaisesti ylitsepääsemättömän vaikealta pitää se tasaisena - iltavirkku kun oon. Herätyskelloonkaan herääminen tuntuu tuskalliselta, joskus en kellotuksien jälkeen herää siihen ollenkaan. 

Selkäni oli kipeä viime keväänä muutaman viikon ajan, mitä terveydenhoitaja epäili johtuvan selkärangassani olevasta mutkasta. Tämän mutkan takia terveydenhoitaja kehotti vahvistamaan keskivartalon lihaksia kesän aikana, jotta selkäkivuilta tulevaisuudessa vältyttäisiin. Jonkin muotoista lihaskuntoakin pitäisi myös harjottaa, mutta pelkään kotioloissa tekeväni liikkeet väärin ja aiheuttavani selälleni vain lisää hallaa. 

Tuossa muutamia kuvia eilisistä ruuista, joita tykkään kuvailla ihan liikaa, heh. Vaikka tykkään, että ruoka näyttää kivalta lautasella, mutta en tykkää käyttää suuria aikoja ruuanlaittamiseen. En siinä nimittäin ole kovinkaan hyvä. 

Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavassa kuussa nähdään näissä merkeissä. 

xoxo Nemppa