Hain myös pitkän harkinnan jälkeen opiskelemaan kolmoistutkintoa. Neljän vuoden päästä tähän aikaan olen siis a) kirjoittanut ylioppilaaksi ja b) valmistunut lähihoitajaksi. Kiinnostus opiskella lukion jälkeen kätilöksi tai muuhun palveluammattiin on suuri, joten opon kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että lukion sivussa käydystä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta olisi tulevaisuuteni kannalta vain hyöytyä.

Jos mut hyväksytään opiskelemaan kyseistä alaa, lupaan tehdä jonkin sorttisen postauksen siitäkin. Itseäni ärsytti, kun aihetta googlatessani tuli hyvin vähän kattavia ja kunnollisia postauksia, joista olisi voinut lukea vähän siitä, mitä kolmoistutkinto noin niin kuin arkielämässä oikein tarkoittaa. Pommitinkin sitten opoani aivan tyhmillä kysymyksillä, koska niihin en internetin ihmeellisestä maailmasta ollut löytänyt vastausta. Onneksi mulla on ihan paras opo, joka mielellään ja ystävällisesti vastasi kaikkiin kysymyksiini! :)

Tässä kuussa ei tule laihdutuspostausta. Oon itsesiassa vähän niin kuin hautaamassa kyseistä ideaa, koska tuntuu että lukion siivellä ei löydy aikaa panostaa mihinkään internet-elämään. Tämä blogikin ollut tässä kuussa vähän heitteillä, vaikka paljon olikin postausideoita, joista olisin halunnut kirjoittaa tässäkin kuussa. 

Mutta toivottavasti palataan taas pian.

xoxo Nemppa

Muistan joskus 2013, kun olin menossa kahdeksannelle luokalle ja päivittelin tänne "kesän viimeistä postausta", mutta tosiasiahan on se, että kesä jatkuu vielä pitkälle, vaikka koulu nyt jo alkaakin. Joten tästä ei tule kesän viimeistä postausta, vaikka toisaalta kesän vapaus ja rentous häviääkin koulun alkamisen myötä. 

Muutaman kuvan laitan tähän niistä päivistä, jotka lomallani vietin. Sanotaanko, ettei kaikki mennyt ihan, kuten suunnittelin (oikeastaan kaikki "hauska" jäi lomaltani pois, mutta ainakin sain rentoutua kotona yksin), mutta ihan kiva loma oli silti. 

'

(Kuvien laatu ei ihan vastaa sitä, mitä itse toivoisin, mutta minkäs ihminen kännykkäkameransa laadulle mitään mahtaa. Taino, voisihan sitä aina ostaa uuden kännykän, mutta njääh, pärjään hyvin näinkin.)

Mutta nyt on kello kääntynyt jo keskiyön huonommalle puolelle - eli tänään siis alkaa opiskelijan ihanaakin kamalampi arki, josta en vielä (onneksi) ole kovin tietoinen. 

xoxo Nemppa

Ajatukset kieltämättä harhailee jo talvessa ja vähän totta kai (ympärivuotisesti) joulussa. Oon aina sen verran tyytymätön nykyiseen olotilaan, että kesällä haaveilen talvesta ja talvella kesästä - kuin pienet lapset konsanaan. Lumi tuntuu niin paljon hauskemmalta ja kauniimmalta kesähelteissä (joita ei tänä vuonna ole saatu nauttia juuri lainkaan...) kun taas talvella ulkona rämpiessä ne kauniit kesäillat kutsuivat ja paljon. 

Tänä kesänä en oikeastaan tehnyt juuri mitään. Okei, olin kahden viikon verran töissä ja viikon verran riparilla, mutta siinäpä se - muuten olen maannut vain kotona. Joka kesän alussa on aina hirveät suunnitelmat kaikesta, mutta aina ne suunnitelmat jäävät sinne mietintäasteelle. Oon jo kyllästynyt tähän ainaiseen joka asian kesken jättämiseen, ettei se oikeastaan enää hirveämmin innosta mitään projekteja itseni kanssa aloittamaan. Sen verran huonoksi lupauksien pitäjäksi oon itseni todennut. Koulujen aikana lupasin ottaa itseniäni niskasta kiinni ja opiskella kunnolla - ikinä en ottanut. Koirien kanssa olen luvannut viettää enemmän aikaani - siltikin vietän aivan luvattoman vähän noiden karvaturrejan kanssa aikaani. Silloin tällöin iskee kunnon laihdutusvimma - mutta kiloakaan en ikinä ole laihdunut (päinvastoin). (Nytkin muuten sujuu aika paskasesti, herkkuja on tullut syötyä ihan liikaa ihan vääristä syistä...) 

Ehkä lukio vähän herättelis tästä laiskuuden tyyssijasta, jonne oon itselleni pesän tehnyt. Laiskuus muissa ja erityisesti itsessäni raivostuttaa aivan kamalasti, mutta siltikin jatkan laiskaa linjaani vain menemään. Mitään kovia odotuksia en jaksa itselleni asettaa, koska tiedän, että vaikka kuinka lupaan todennäköisyys lopettaa laiskottelu on hyvin pieni. Mutta kai sitä saa ihminen haaveilla, heh. 

Voikun tämä alkava ihanan kamala elokuu saisi mutkin tekemään edes jotain. 

xoxo Nemppa 

Lukioon meneminen oli väistämättä ainoa vaihtoehto, minne halusin lähteä jatkamaan opinpolkuani. Muutamaan kerran ajatus amiksen parista linjasta kutkutteli tuolla takaraivossa, mutta en oikeastaan tosissani niitä ikinä edes harkinnut. Ihan pienestä pitäen (jo silloin niihin aikoihin, kun en lukiosta oikein mitään tiennyt) oon tiennyt meneväni lukioon. Ja antaahan tuo kolmivuotinen aikaa miettiä, että mitä sitä sitten oikeasti haluaa tulevaisuudeltaan (tällä hetkellä kaikki ajatukset tulevaisuudesta vain kauhistuttaa). 

Muutenkin tuntuu et nykyaikana tulevaisuudelle annetaan ihan turhan paljon paineita. Puhutaan, että pitäis saada matkustella ja nähdä maailmaa, elää nuoruutta. Jos joku sanoo haluavansa naimisiin nuorena ja perustaa perheen, katsotaan vähän kieroon ja todetaan, että lapset pilaa vain vanhempiensa elämän. Itelläni ei ole vielä oikeen minkäänlaista suuntaa elämälle, mutta tuntuu, että joka tuutista ihmiset yrittävät neuvoa, että minne suuntaan sitä pitäisi jatkaa. 

Tulevaisuudessa se suunta varmaan sitten alkaa selviämään, mutta nyt tuntuu, et ahdistaa edes pelkkä ajatus lukion jälkeisestä elämästä. Ahdistaa lukioonkin meno, koska pitää alkaa ottamaan niin paljon vastuuta itselleen. Kuulostaa lapselliselta, tiedän. Jotenkin tuntuu, että tämä kesä, jota nyt eletään, sais jatkua ikuisuuksiin. 

xoxo Nemppa 

Paino tällähetkellä: 71,7 kg

Alkuun haluisin lisätä pari kuvaa itsestäni, miltä näytän tällä hetkellä: 

Kyllä, näyttää harmittavan paljon raskaana olleen kropalta, mutta tästähän on hyvä lähteä kroppaa kehittämään. 

Tulevien kuukausien aikana eniten ongelmia tulee varmasti vaikeuksia unen ja liikkumisen kanssa - unen kanssa erityisesti.

Pidän liikkumisesta ja sen tuomasta hyvästä olosta (vaikkei sitä hirveästi kropan kunnosta voi päätellä), mutta kynnys pukea ne lenkkarit jalkaa ja lähteä juoksemaan on aina kovin suuri, vaikka päästessäni ravaamaan lähimetiköihin, pidän siitä älyttömästi. Ala-asteella sain pidettyä itseni suhteellisen hyvässä kunnossa osallistuessani sisarusteni ja naapureideni järjestämiin ulkoleikkeihin, mutta niitäkään ei olla yhdessä enää vuosiin pelattu. Jonkinlaista urheilulajia oon suunnitellut aloittavani syksyllä (tällä hetkellä eniten kiinnostaisi judo), mutta se tuntuu olevan enemmän raha kuin halu kysymys. 

Unen kanssa tärkeintä olisi pitää unirytmi hyvänä, mutta se tuntuu olevan mulle jotenkin erityisen haasteellista. Pikku hiljaa tuo rytmi kääntyy aina väärin päin, tuntuu yksinkertaisesti ylitsepääsemättömän vaikealta pitää se tasaisena - iltavirkku kun oon. Herätyskelloonkaan herääminen tuntuu tuskalliselta, joskus en kellotuksien jälkeen herää siihen ollenkaan. 

Selkäni oli kipeä viime keväänä muutaman viikon ajan, mitä terveydenhoitaja epäili johtuvan selkärangassani olevasta mutkasta. Tämän mutkan takia terveydenhoitaja kehotti vahvistamaan keskivartalon lihaksia kesän aikana, jotta selkäkivuilta tulevaisuudessa vältyttäisiin. Jonkin muotoista lihaskuntoakin pitäisi myös harjottaa, mutta pelkään kotioloissa tekeväni liikkeet väärin ja aiheuttavani selälleni vain lisää hallaa. 

Tuossa muutamia kuvia eilisistä ruuista, joita tykkään kuvailla ihan liikaa, heh. Vaikka tykkään, että ruoka näyttää kivalta lautasella, mutta en tykkää käyttää suuria aikoja ruuanlaittamiseen. En siinä nimittäin ole kovinkaan hyvä. 

Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavassa kuussa nähdään näissä merkeissä. 

xoxo Nemppa

Koko ajan oon kuitenkin tiennyt, että mun pitäisi oppia arvostamaan myös niitä vartaloni huonoja puolia - kuten niitä ällöjä raskausarpien tapaisia venyämiä, joita kropassani vihaan tai kaulan alla pilkottavaa kaksoisleukaa. Mutta vaikka sitä niin kovasti toitotetaan, se ei ole ollenkaan niin helppoa, kun saattaisi uskoa. Kun kävelee kadulla täydelliseltä näyttävien ihmisten joukossa, tuntuu naurettavalta edes yrittää muistella niitä itsensä hyväksymiseen annettuja vinkkejä. Esimerkiksi kaupungilla käveleminen on mulle yhtä tuskaa - koko ajan vertaan itseäni vastaantulijoihin ja pyrin miettimään kaikkia mahdollisia keinoja, joilla pystyisin näyttämään samalta. Kaikkien niiden keinojen miettimisen jälkeen, en kuitenkaan ikinä ryhdy tuumasta toimeen tehdäkseni asialle jotain. 

Muistan, kun valitin äidilleni tästä asiasta. Hän katsoi mua hetken ja sanoi; "Josset ole tyytyväinen painoosi, mikset laihduta sitä pois?" Silloin tuo kommentti tuntui ilkeältä, ja taisinpa jopa loukkaantua siitä. Mutta itseasiassa se on valtavan hyvä kysymys. Josset itse ole tyytyväinen johonkin asiaan, jonka voisit hyvin muuttaa, miksi et muuta sitä? Ylipainonikin kanssa oon löytänyt avaimen lukkoon jo vuosia sitten, mutta en koskaan ole saanut aikaiseksi avata tuota lukkoa. 

Kyse ei ole siitä, että haluan laihtua muiden takia - kyse on siitä, että haluan laihtua itseni takia. En halua näyttää hyvältä, että voisin keikistella pienissä vaatteissa instagramkuvissa tai ollakseni muiden ihmisten silmissä viehättävä, vaan koska haluan tuntea itseni hyväksi. Ylipainossa ei ole mitään pahaa, mutta jos se on ongelma, joka masentaa ihmistä itseään, se on pahasta. 

Siispä, koska musta itsestäni tuntuu siltä, otan vastaan haasteen itseltäni. Haasteen muuttaa itsessäni sitä asiaa, jonka vuoksi oon välillä uinut turhankin syvissä vesissä. Asia, jonka vuoksi en oo voinut olla täysin sinut itseni kanssa ja jolle oon antanut aivan liian paljon tilaa ajatuksissani. Ylipaino. 

Aluksi ajatus siitä, että kirjoittaisin tänne, internettiin, jotain niin henkilökohtaista, kuin ylipainoni määrän kilogrammoissa, olis tuntunut vielä vuosi sitten aivan mahdottomalta. Silloin varjelin tätä painoni salaisuutta kaikilta läheisimmiltä ystäviltänikin, vaikka tiesin että siitä vaikeneminen ei vienyt sitä pois. Ei sillä, että kaikkien nyt väkisin pitäisi kuuluttaa ystävilleen painonsa, ei. Mutta asian karttaminen ja sen tuomasta pahasta olosta vaikeneminen ei ole hyvä juttu. 

Kävin illalla suihkun jälkeen puntarilla (en tiedä mihin aikaan oikeasti paino kannattaisi punnita), ja se näytti seuraavan luvun: 71,7 kg. Se on aika iso luku mun pituiselle (157cm) tytölle. Tiedän ettei kroppani rakenteella mihinkään keijukaisten lukemiin olis mahdollista ilman ylipainoakaan päästä, mutta reippaasti voin sanoa, että reilusti 10 kg tuosta on huonojen elintapojen aiheuttamaa lisämassaa. 

Haastan siis itseni pudottamaan tuon luvun 60 kg ensi kesäksi. En halua ottaa siitä turhia paineita, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että paineen alla minulta ei onnistu mikään (tai onnistuu, mutta tulos ei ole minua miellyttävää). Mitään muutaman kuukauden diettiä en ole siis tässä aloittamassa, vaan aion muuttaa elintapani pysyvästi terveellisemmäksi. En vain ylipainoni, vaan myös yleisen hyvinvointini vuoksi. Kroppani on lahja enkä halua turmella sitä jonkun niin vähäpätöisen syyn vuoksi. 

Jotta saisin tähän haasteeseeni vähän haasteen henkeä, päätin, että joka kuukausi teen tänne blogiin tilannekatsauksen, missä mennään tämän projektin ohella ja niin edespäin. On kiva kaikin puolin kirjoittaa itselleen ylös, mitä seuraavat kuukaudet tulevat pitämään sisällään. :) 

xoxo Nemppa

Musta tuli virallisesti kummitäti. Kummitäti pienelle enkelimäiselle tytölle, jonka kasvamista saan seurata lähietäisyydeltä toivottavasti vielä vuosien ajan. Jos jo kummityttöä voi rakastaa noin paljon, mulla ei ole käsitystäkään miten omaa lasta sitten rakastetaan. 

Tein yhteishaun - päädyin hakemaan lukioon. (Ja kesäkuun alussa tulivat sen tulokset, pääsin just siihen lukioon mihin en olis halunnut, mutta oon enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Saan viettää tulevan kolmivuotiseni ihanien ystävieni ympäröimänä.)

Täytin 16 vuotta kesäkuun alussa. Ala-asteella 11 vuoden iässä kuvittelin 14 vuoden olevan se maaginen ikä, jolloin olisin täydellisen ihana teini suurten ystävämassojen ja poikien ympäröimänä. Hups, nyt oon kuudentoista vanha, enkä todellakaan haaveile paluusta muutaman vuoden taa. Syntymäpäivänäni saadut halit ihanilta ihmisiltä ja kunniakierroksen vetäminen mummoautossa Robinin soidessa taustalla takasivat sen, että vietin tänä vuonna elämäni parhaimman syntymäpäivän. 

Puoleen vuoteen on mahtunut myös paljon muuta, muun muassa se, että oon saanut tutustua niin uskomattomiin ihmisiin etten käsitä sitä itsekään. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että oon viimein kokonainen. En valmis, mutta kokonainen. En oo enää se sama masentunut angstiteini, joka olin puoli vuotta sitten. Elämä on ihanaa ja oon tämän puolen vuoden aikana oppinut rakastamaan sitä. 

Toivottavasti tämäkin blogi uuden fiilikseni myötä heräisi henkiin. 

xoxo Nemppa

Ajattelin, et olis tosi vaikee listata näin hyvännäkösiä miehiä arvojärjestykseen, mutta yllättävän helposti sieltä se järjestys muokkaantui. Kaikkien ulkonäöstä kyllä tykkään ja persoonasta ylipäätänsä eli kenet tahansa naisin jos sellanen mahdollisuus vain olisi. :D

10. Sean Teale 

Sean näistä mun julkkisihastuksista kaikista tuorein, ja hänet löysinkin muutama viikko takaperin ohjelmasta Reign, jonka kakkoskautta Suomessakin nyt vissiin pyöritetään. Aluks en tykännyt Seanin ulkonäöstä yhtään, mutta sitten pikku hiljaa ruskeasilmäinen nappisilmä valloitti minunkin sydämeni. :3 

9. TJ Thyne 

TJ:n bongasin alunperin TV-sarjasta nimeltä Bones. Rakastuin ihan ensimmäisessä tuotantokaudessa TJ:n roolihahmon persoonan, enkä niinkään pitänyt hänen ulkonäöstään, mutta toisessa tuotankokaudessa tapahtunut muodonmuutos sai TJ:n näkymään ainakin mulle ihan uudessa valossa. 

8. Ed Sheeran 

Edi on ollu mun lempilaulaja vuodesta nakki ja kivi, ja vaikkei Edi ulkonäöllisesti vastaa mun ihannemiestä, jotenkin sen sulonen ulkomuoto ja persoona viehättää mua jollain tosi lumoavalla tavalla. Musiikkivideossa Thinking Out Loud rakastuin Edin päällä olevaan pukuun, koska se sopi tälle sinisilmälle vaan niin helkutin hyvin. 

7. Josh Hutcherson 

Nälkäpelin ykkösessä ja kakkosessa vihasin Joshin näyttelijää ja erityisesti nimenomaan ulkonäköä, mutta hetken kun tietokoneen ruudulta miestä katselin, niin tajusin tämän olevan todella hyvännäköinen. Oon ite aina vihannut tämän näköisiä jätkiä - suloiset siloposket ei jotenkaan oo ikinä iskenyt, mutta nyt viime aikoina näitäkin kavereita olen oppinut rakastamaan. :D

6. Daniel Sharman

Danielin kanssa vähän sama homma kuin Joshin kanssa - tämän tyyppisistä miehistä en koskaan ole oikein perustanut. Teen Wolfia katsoessa rakastuin kuitenkin Danielin hymyyn. 

5. David Beckham 

David Beckham nyt on David Beckham. Hän on ollut listallani jo useamman vuoden ajan - tatuointifriikkinä rakastuin erityisesti miehen massiivisiin tatuointeihin! 

4. Joseph Morgan

Siinä missä moni muu mun kaveri kuolasi TVD:tä katsottaessa Damonin ja Stefanin perään, mä oon aina rakastanut Klausia. Joseph on myös yks mun suosikkinäyttelijä ehdottomasti! Ja se aksentti..

3. Zac Efron 

Valehtelematta vihasin Zacia HSM-elokuvissa, mutta nyt muutaman vuoden miehistymisen jälkeen musta tuntuu et Zac Efron on maailman ihanimmista näyttelijämiehistä ikinä. 

2. Liam Payne

Mun Liam-hehkutus ei johdu pelkästään siitä, että Liam on 1D:ssä ja kyseisen bändin musiikista tykkään, vaan myös siitä, et oikeesti Liam on stereotyyppinen mies (ainakin ulkonäöltään), joka mua viehättää eniten. Tollanen vähän ananaksen tyylinen tukka, parta ja miesmäinen, mutta silti trendikäs tyyli on takuu varma osuma! 

1. Jensen Ackles 

Jensen on vaan hyvännäkönen. Ei lisättävää. 

Siinä sitä listää nyt olis.. 

xoxo nettisss

Ps. Hyvää uuttavuotta! Lista mun uudenvuoden lupauksista tulee tässä ehkä viikon sisään, jos jaksan raahautua taas vaihteeksi koneelle sitä kirjoittamaan. Ja postaus joulusta ja joululahjoista, kunhan saan kameran muistikortin tyhjennettyä koneelle! 

Yhteishaku painaa päälle enkä tiiä yhtään, minkä lukion kaikista mun vaihtoehdoista mä valitsen. Kaikissa tuntuu olevan jotain hyvää, mutta myös huonoa. Ja keskiarvo pitäis saada hinattua mahottoman korkeelle, jos haluu varmistua siitä et niihin pääsee. Tän koulustressin takia mulla on ollut nukahtamisvaikeuksia ja niitä terkkarin kanssa seurataan nyt tammikuun verran ja päätetään sitten, mitä tehdään, jossei unta ala tulla. 

Kummityttö siis syntyi. Ja kummityttöä ollaan käyty myös katsomassa. Olihan se aivan uskomaton fiilis saada se pieni nyytti syliin. Se oli jotakin vaan niin pientä ja somaa. Tuntu ihan hassulta ajatella et siitäkin pienestä tytöstä kasvaa jonakin päivänä ihminen, joka elää omaa elämäänsä. Ja toinen juttu, minkä toi kummitytön sylissä piteleminen herätti oli kummitädin rakkaus. Sitä on vaikeeta selittää sellaselle, joka ei koskaan sitä oo tuntenut, mut jotenkin sitä vaan samantien halus pienelle parhaan mahollisen tulevaisuuden. 

Mulla on tässä taas kehittäillä muutamia postausideoita ja ainakin yks niistä (toivottavasti) tulee toteutumaan tän vuoden puolella heti joulun jälkeen, jos saan sen siis kirjotettua. 

xoxo nettisss

Mistä mä haaveilen? Sitä on vaikea selittää. Mä haluisin nähdä, kokea, oppia, kuulla, tuntea ja saada kaiken. Samaan aikaan haluan elää sinkkunaisena ja kierrellä maailman ympäri kavereiden kanssa, mut samaan aikaan haluaisin asettua aloilleni mahollisimman nopeasti ja perustaa perheen. Nyt käyn kuvainnollista taistelua koko ajan mielessäni kahden lukion välillä, joista mun on lähes mahdotonta valita se parempi, joten innolla odotan tulevien vuosien valintoja.

Oon kumminkin koonnut jonkin sortin Before I Die - listan. Siinä ei oo paljon kohtia, mut ne on kohtia, joiden toteuttamisesta oon aina haaveillut.

1. Vaihto-oppilasvuosi. Jos tää ei onnistu lukiosta, nii sitten yliopistosta. Haaveilen tästä aivan suunnattoman paljon, ja toivon sen oikeesti joskus toteutuvan.

2. Vuoden verran asumista Lontoossa. Lontoo ja ylipäätänsä Iso-Britannia on kaunis paikka, ja haluun ehottomasti päästä asumaan sinne ees vuodeks.

3. Kaljan ostaminen perinteisessä irlantilaisessa pubissa. Tää on ollut mun haave seiskasta lähtien. Seiskalla näin jonkun ohjelman jossa kerrottiin just näistä irlantilaisista pubeista, ja siitä lähtien oon halunnut päästä juomaan sellasessa tuopillisen. En kaljasta perusta ollenkaan, mut se olis jotenki vaan niin hienoo.

4. MM-jääkiekon seuraaminen livenä. Tästä oon haaveillut Suomen ekasta MM-voitosta asti, ja tästä onkin jo alustavasti puhuttu serkun kanssa.

5. Vuoden maailman ympärysmatka. Ei lisättävää.

6. Jenkkilän kiertäminen kesässä liftaamalla. Kuulostaa vaaralliselta heheh, mut haaveissa silti.

7. Rakastuminen. Kerran näin ihanaa unta, missä rakastuin erääseen italialaiseen mieheen, enkä oo koskaan unohda sitä tunnetta, vaikka se olikin vaan uni.

8. Ruotsalaisilta turpaan ottaminen sen jälkeen, kun oon haukkunut niitä homoiks. En missään nimessä halveksu homoja tai ruotsalaisia, mut tää juttu lähti vaan jostain läpästä ja alko sit lopulta oikeesti olevaan aika mielenkiintonen case.

9. Sukeltaa koralliriutoilla. Tää on ehkä kaikista tuorein näistä kohdista, ja tää sytty siitä, kun kaveri on sukeltaja ja hän aina kertoo kuinka kaunista siellä vedenalla on joten niiniin.

10. Uida Tornijoen yli Suomesta Ruotsiin ja jatkaa siitä matkaa pyöräillen Tukholmaan. En todellakaan tiedä, onko oikeesti mahollista uida Tornijoen yli, mut what ever.

11. Huolehdi itsestäsi. Tää kroppa ja elämä on parasta, mitä mulle on ikinä annettu, enkä todellakaan haluu tärvellä tätä lahjaa huonoilla elintavoilla tai muulla sellasella toiminnalla. 

Osa noista kohdista on vähän oudompia kun toiset, mut jos nyt tuon verran ehtisin kokea elämän aikana, olisin tyytyväinen.

xoxo nettisss