Elokuussa tulee tapahtumaan paljon kaikenlaista - taino kaikenlaista ja kaikenlaista, näin yksinkertaistettuna koulu alkaa. Jaksoin märehtiä koulun alkua koko alkukesän, mutta nyt kun se on ihan tässä korvilla, tuntuu edes sen ajatteleminen tyhmältä ajanhukalta. Nyt tekee mieli vain ripustaa ne aivot vielä oikein kunnolla sinne narikkaan ja levätä niin, että jaksaa sitten taas odottaa kokonaisen vuoden uutta kesää. 

Ajatukset kieltämättä harhailee jo talvessa ja vähän totta kai (ympärivuotisesti) joulussa. Oon aina sen verran tyytymätön nykyiseen olotilaan, että kesällä haaveilen talvesta ja talvella kesästä - kuin pienet lapset konsanaan. Lumi tuntuu niin paljon hauskemmalta ja kauniimmalta kesähelteissä (joita ei tänä vuonna ole saatu nauttia juuri lainkaan...) kun taas talvella ulkona rämpiessä ne kauniit kesäillat kutsuivat ja paljon. 

Tänä kesänä en oikeastaan tehnyt juuri mitään. Okei, olin kahden viikon verran töissä ja viikon verran riparilla, mutta siinäpä se - muuten olen maannut vain kotona. Joka kesän alussa on aina hirveät suunnitelmat kaikesta, mutta aina ne suunnitelmat jäävät sinne mietintäasteelle. Oon jo kyllästynyt tähän ainaiseen joka asian kesken jättämiseen, ettei se oikeastaan enää hirveämmin innosta mitään projekteja itseni kanssa aloittamaan. Sen verran huonoksi lupauksien pitäjäksi oon itseni todennut. Koulujen aikana lupasin ottaa itseniäni niskasta kiinni ja opiskella kunnolla - ikinä en ottanut. Koirien kanssa olen luvannut viettää enemmän aikaani - siltikin vietän aivan luvattoman vähän noiden karvaturrejan kanssa aikaani. Silloin tällöin iskee kunnon laihdutusvimma - mutta kiloakaan en ikinä ole laihdunut (päinvastoin). (Nytkin muuten sujuu aika paskasesti, herkkuja on tullut syötyä ihan liikaa ihan vääristä syistä...) 

Ehkä lukio vähän herättelis tästä laiskuuden tyyssijasta, jonne oon itselleni pesän tehnyt. Laiskuus muissa ja erityisesti itsessäni raivostuttaa aivan kamalasti, mutta siltikin jatkan laiskaa linjaani vain menemään. Mitään kovia odotuksia en jaksa itselleni asettaa, koska tiedän, että vaikka kuinka lupaan todennäköisyys lopettaa laiskottelu on hyvin pieni. Mutta kai sitä saa ihminen haaveilla, heh. 

Voikun tämä alkava ihanan kamala elokuu saisi mutkin tekemään edes jotain. 

xoxo Nemppa