Enää on lomaa jäljellä muutaman hassun päivän verran. 12 päivää, jos ihan tarkkoja ollaan. Jotenkin olis niin paljon helpompaa vaan mennä siihen tuttuun ja turvalliseen peruskouluun, mutta ei - nyt on mentävä kohti jotain ihan kamalan uutta ja vaarallista. Tämä uusi "esteeni" kulkee myös nimellä lukio. 

Lukioon meneminen oli väistämättä ainoa vaihtoehto, minne halusin lähteä jatkamaan opinpolkuani. Muutamaan kerran ajatus amiksen parista linjasta kutkutteli tuolla takaraivossa, mutta en oikeastaan tosissani niitä ikinä edes harkinnut. Ihan pienestä pitäen (jo silloin niihin aikoihin, kun en lukiosta oikein mitään tiennyt) oon tiennyt meneväni lukioon. Ja antaahan tuo kolmivuotinen aikaa miettiä, että mitä sitä sitten oikeasti haluaa tulevaisuudeltaan (tällä hetkellä kaikki ajatukset tulevaisuudesta vain kauhistuttaa). 

DSC_0137.jpg

Muutenkin tuntuu et nykyaikana tulevaisuudelle annetaan ihan turhan paljon paineita. Puhutaan, että pitäis saada matkustella ja nähdä maailmaa, elää nuoruutta. Jos joku sanoo haluavansa naimisiin nuorena ja perustaa perheen, katsotaan vähän kieroon ja todetaan, että lapset pilaa vain vanhempiensa elämän. Itelläni ei ole vielä oikeen minkäänlaista suuntaa elämälle, mutta tuntuu, että joka tuutista ihmiset yrittävät neuvoa, että minne suuntaan sitä pitäisi jatkaa. 

Tulevaisuudessa se suunta varmaan sitten alkaa selviämään, mutta nyt tuntuu, et ahdistaa edes pelkkä ajatus lukion jälkeisestä elämästä. Ahdistaa lukioonkin meno, koska pitää alkaa ottamaan niin paljon vastuuta itselleen. Kuulostaa lapselliselta, tiedän. Jotenkin tuntuu, että tämä kesä, jota nyt eletään, sais jatkua ikuisuuksiin. 

xoxo Nemppa